Tervattu

MarkoTervaTrailRun
Väsymätön ja onnellinen.

Voitin viime viikonloppuna Terva Trailin ja samalla tein uuden reittiennätyksen Tervareitille Oulusta Rokualle. 100 km taittui aikaan 10h 20min eli siinä on varmaan useammiksi vuosiksi työmaata muille lyödä ajan alle jalan. Kymmenen tunnin haamuraja lienee mahdollisuuksien rajoissa, kunhan Tervareitti niitetään auki ja ehkä jopa pitkospuistetaan muutamin puuttuvin kohdin. Nyt sain kahloa ja nokkospuskaa aukoa etenkin Päivärinteen risteys – Montta sekä Pälli – Saviniemi välisillä osuuksilla, vaikka pääosin reitti onkin nopeaa ja helposti juostavaa.

Lähdin Tervaan vauhdikkaasti koska pitkospuilla on vaikea ohitella enkä halunnut jäädä takajoukkoihin seurustelemaan. Nastarit oli huippuvalinta aamukasteen liukastuttamiin pitkospuihin, joita riitti etenkin Monttaan asti kiitettävästi noin kymmenen kilometrin verran. Ylikiimingin tien ylitykseen kaipailin huoltoa mutta järjestäjät ei sinne olleet vielä ehtineet, joten ekan kerran sain evästä 40 km kohdalla Montassa.

MarkoTerva
Elävänä ja kuivattuna.

Monttan dropbagista kaivoin hyvin sisäänajetut maastolenkkarit alle sekä retkisukat, joilla lopun juoksupitoisempi osuus oli hyvä huristella. Huoltokupilta tähtäilin lähinnä sipseihin ja mustavalkoisiin sekä viherkeltaisiin lakumixeihin kun niitä kerran reilusti oli tarjolla. Yleensähän huollot on ankeita rusinaa ja suolakurkkua mutta menee se toki niilläkin. Oma huoltoni oli pelkän vyölaukun varassa, jossa suurimman osan tilasta vei pieni juomapullo ja Livelox-seurantaan vaadittu tabletti.

Montta-Pälli-Saviniemi noin 20 km kulki leppoisasti edelleen koko ajan juosten ja kun sadekin sopivasti ilmaantui ennen Utajärveä niin pakkohan sitä oli juosta ettei kylmä tulisi. Olin aikatauluttanut itseni siten, että vedän riskillä kolmikakkosen lähdön etupuolelle jotta sitten muita peesaamalla voisin sitkistellä maaliin. Rautatien ylityksen jälkeen aloin hyytyä mutta takaa olikin vasta tulossa kyydit.

Rokuan kankaiden avautuessa 32 km kärki ohitti heittämällä ja toinenkin sija meni vauhdilla ohi. Kolmannen kanssa pääsin kuitenkin jo tasaväkiseen juoksuun ja Ahmaksen viimeiseen huoltopisteeseen saavuimmekin yhtäaikaa. Otin pitkän huollon ja lähdin sitten saalistamaan edelle livahtaneita. Health & Span häämöttäessä sain kolmantena olleen kaverin kiinni ja jatkoin edelleen hyväksi havaittua anti-ultrataktiikkaa eli juoksin kaikki mäet ylös. Rullahiihtobaanaa päästellessä noin reilu kilometri ennen maalia sain repäistyä eron ja pääsin tuulettelemaan maaliin asti hyvin rullannutta juoksua.

Paluumatkalla Jyväskylä Trail Runnersien Visa Hiltunen kyseli, että olenko menossa Vuokatti Trail Challengeen. Siellä on reilun viikon päästä satanen noin 2,5 km noususummalla.

Laitoin ilmon sisään. Katotaan kestääkö reittiennätykset siellä suunnalla :-)

t. Kill Ian

 

Share

Massakausi

MarkoSatamaRun2016

Keskikesän massakausi starttasi Jukolan jälkeen. Jukolassahan runkonopeus alkoi mulla tulla jo vastaan kun ohittelu oli hankalaa muutoin kuin hajontoja paremmin suunnistamalla. Pääsin lähtemään Veepeen jäljiltä hyvistä asemista hieman yli 200 sijan ja nostin osakkeita vaihtoon mennessä noin 50 pykälää. Kokonaisuutena Suunta venyi hyvin viisi osuutta, jonka jälkeen romahdus koitti sijalle 336. Parannusta edellisvuoteen kuitenkin oli noin 150 sijaa eli ”eteenpäin on menty”.

MikkoOjanaho
New Lammikko at KRV.

Useimmilla kesän massakausi rakentuu joko juopottelun tai syöpöttelyn ympärille. Tosiurheilijoilla ja wanna-be-urheilijoilla massakausi on hivenen erilainen eli useimmat uskovat harjoitteluun. Itselleni massakausi tarkoittaa massiivista kisailua ja tällä kertaa toteutin heinäkuun alkuun ensimmäisen sarjan 7 kisana 7 päivään (toim. huom. ei siihen lehteen).

Kisaputken saldona oli 3 x 2. sijaa sekä KRV-kisakylän sprintissä lämmin osanotto kun lopputuloksia ei vissiin niistä kinkereistä netissä julkaista. Näppärien palkintojen lisäksi SatamaRunista irtosi myös palstamillimetrejä kasvattanut skandaali kun Pohjolan Sanomat meinasi päätyneeni ykköseksi: http://www.pohjolansanomat.fi/urheilu/marko-vapa-juoksi-satamarunin-ykkoseksi/

Massakauden aikana tarkoitus on tehdä muutama pitempikin setti kisailujen väliin, jotta Terva Trailin sataselle olisi elokuun alussa valmis. Historiallinen Tervareittihän on viime vuosina kunnostettu ja muutaman viikon päästä sillä juostaan Terva Trail 30, 60 ja 100 km matkoilla. Reitti on tasainen ja pääpiirteissään helppo juosta, joten massatkin mahtuvat mukaan.

t. Savolainen

P.S. Onnittelut Annalle mestaruudesta!

Share

Jukolaan

MarkoSuklaa
Vedenjakajalla.

Niin se Jukola sitten sieltä taas jolkottaa ja tällä kertaa joukkuevalinta olikin helppo kun näytöt eivät enää OH:n ykköseen riittäneet. Kaikki suunnistaa-meininki siis vaihtui osaltani Suunnan ykköseen, jonka rungon muodostavat Kemin kasvatit höystettynä Tornion ja Haaparannan parhaimmistolla. Joukkueen taktiikkana on suorat vaihdot ja hyväksytty suoritus joten saa nähä onnistuuko Leimaus ja onlineseuranta läpi yön. Suuntarastien facebookissa tarjotaan myös livekommentointia fanaattisimmille.

Sinällään kunnon puolesta tuntuu hyvältä. Viime viikonloppuna Tornionlaakson Rastipäiviltä otettu ekan päivän voitto enteili jo orastavaa kulkua jota toki sunnuntain paluu mäen päälle hieman rokotti. Osaan kuitenkin uskotella itselleni että kaikki on mahdollista toisin kuin useimmat jumissa olevat, joiden on ”reenattava pohjia vuosia” tai ”tehtävä kovia päivittäin”. Olen nyt levännyt hyvin ja kilpaillut mielelläni.

MarkoJaAnnikaAavasaksa

Jukolan kakkososuus on suosikkejani vaikken montaa kertaa sitä ole vielä päässyt juoksemaan. Pohjantähdessä avausosuudet oli mun heiniä ja OH:ssa pitkä yö ja molemmat näistä ovat pääosin fyysisiä. Kakkososuus sensijaan on pimeintä ja taidollisesti yleensä haastavinta monipuolisine hajontoineen, joten ilolla katselen eksyviä lamppuja edestäni. Toivottavasti niitä on Veepeen jäljiltä mahdollisimman vähän.

Lappilaisittain odotan eniten Pellon Ponnelta. Oma on nyt päässyt niin hyvään iskuun, että jos vain Jyri ja Lauri suoriutuvat tehtävistään puhtaasti voi pitkän yön jälkeen olla ainakin yhtä herkulliset asetelmat kuin Tiomilassa. Kaikkien aikojen kovimpaan noteeraukseen nykyisellä taktiikalla Ponnen on kuitenkin vaikea päästä, vaikka HeRo sitä lehdessä asti uskotteleekin. Pari ratkaisevan taitavaa reidenheiluttajaa kun Ponnelta vielä puuttuu.

Suomalaisittain puolestaan KR:n rinnalle on nousemassa KV jolla voi olla mahdollisuudet Hiidenkivelle. Olisihan se kivaa nähdä toinenkin suomalaisjoukkue Jukolan voittokamppailussa vaikka muukalaislegioonaltahan hekin näyttävät. Olen idealisti ja uskon, että Suomestakin on vielä mahdollista nousta huipulle ja tehdä tulosta laajalla rintamalla vaikka huippusuunnistus tällä hetkellä Suomessa ulkomaalaisten varassa onkin.

t. Kisoihin lähtevä varamies

P. S. Onnittelut emännille ja etenkin Marikalle pirteistä otteista EM-kisoissa! Taso vaan vielä vakaaksi niin menestymiselle on jatkossakin mahdollisuus.

Share

Ryntäys

Tiomila2016Suunta
Suunnan 1st ever Tiomila.

Suunnan eka Tiomila räpsäytti 247. sijan kaikkien maailman valioiden joukossa. Hieman kokoomajoukkueen puolelle lipsahtanu miehityksemme selviytyi kangerrelleesta avauksesta huolimatta hyvin yöstä ja aamupäivästä. Itse pääsin vetämään kakkososuuden ohituskaistaa ja vaikka pari pummia matkalle osui niin osuussijoitus parani reilut 50 pykälää.

Tiomilan jälkeen suuntasin Muhosjoen kansallisiin, jotka käytiin mielenkiintoisessa Tupun jokinotkomaastossa. Nouskin värit katosivat molempina päivinä pikaisesti horisonttiin mutta Pohjantähden ja Ylikiimingin kanssa jo väännettiin tasaisemmin. Juoksu tuntuu hyvältä mutta vielä ei pääse sen kummemmin mihinkään. Pitänee käydä Alpin rasteilla useammin, koska ne ovat niin lyhyitä ettei muuta voi kuin vetää täyttä.

Lähtö2
Kello kuuden ruuhka.

Suuntarasteilla on ennen ollut klo viiden ruuhka, mutta nyt kun päräytimme Pohjolan Sanomien alkeiskurssin ja Keminseudun Osuuspankin kanssa yhteistyössä Hippo-suunnistuskoulun oikein kunnolla kehiin niin myös klo kuuden ruuhka on syntynyt. Kallilla ja Ajoksessa kellotimme molemmissa Suunnan kaikkien aikojen osanottajaennätykset ja mielenkiintoista nähdä puhkotaanko 200 osallistujan rajapyykki jo jossain vaiheessa kauden aikana.

Kun sekä iltarastit että siihen liittyvä opetussysteemi toimii nyt kuin junan vessa niin uskoisin, että tämä on vasta alkusoittoa. Liveloxin mukaantulon myötä paikallinen huomion herättäminen helpottuu ja siten yhä useampi merilappilainen löytää palvelujemme piiriin. Ajansaatossa voi myös käydä niin, että emitistä pikkuhiljaa luovutaan ja siirrytään yhä useamman kohdalla liveseurantaan, jos eivät halua aikoja tai nimiä sen kummemmin tulosliuskalle kirjauttaa.

Mutta tosiaan loksataan suunnistus nyt ensin sille paikalle mihin se kuuluukin. Ainakin Meri-Lapissa olemme nousseet jo suosituimmaksi yksilölajiksi ja kohta vilkku laitetaan päälle myös joukkuelajienkin osalta. Suunnistuksen etu on, että sitä voi harrastaa kuka vaan toisin kuin lähes kaikissa muissa lajeissa, joissa joko lompakko, tila, ikä tai kavereiden puute tulevat esteeksi.

t. Local Hero

Share

Tiomilaan

MarkoPaljuileeLapinYrittäjienKanssa
Kesä on tullu.

Aurinko on paistanut viime viikot siihen malliin, että kevään kisakaudelle startteja kertyikin vain kaksi. Muddy-X:ssä kävin rikkomassa renkaan ja Tornion Kevätsprinteissä pokkaamassa am-mitalit kotiin, joten ainakin Mersuun näyttäisi napsut olevan nyt kesää varten kohillaan. Päkiälle ei tosin vielä pääse kuin pyörää polkiessa.

Kesäkauden avausstarttina on Tiomila, johon kahdella katsastusvoitolla ansaitsee numeronmukaisesti kakkososuuden. LänRasta farmisopimuksella lainassa oleva Korven Juho pääsee avaamaan Suunnan viestin eli kovimmat lainamiehet laitetaan kärkeen. Katsotaan löytyykö lippu ja kuinka pientä numeroa on tarjolla selän taakse kun Mördarbacken viimeistä kertaa lähestyy.

MarkoJaVaala
Yön Timolaan.

Tiomilaa ennen kuitenkin päätetään iltarastien järjestelyputki. Ajoimme ekana Suomessa Liveloxin vakiovarusteeksi kentälle, joten Karihaarassa ja Karjalahdessa aletaan nähdä miten lottopallot radoilla pyörii. Jääkiekkomiehet sanoo jo, että suunnistus on mielenkiintoista seurata. Katsotaan uskaltavatko hypätä myös jossain vaiheessa ruudulle.

t. Claudio

P.S. Suunnistusvalmentajat valitsi mut hallitukseen ja haluavat Viestiliigan takaisin jalkeille. Jos koet että panoksellasi olisi jotain annettavaa liigaan niin olepa yhteyksissä.

Share

Talvisesonki takana

Barents2016BWG
BWG:n joukkuekuva – kuin seikkailukisoissa konsanaan!

Talvikausi on nyt saatu päätökseen ja Murmanskista tuliaisina oli pronssinen joukkuemitali heti isäntämaa Venäjän ja Ruotsin jälkeen. Sveitsin (!?!) ja Ruotsin maajoukkuehisustajat oli liian kovia paloja eikä Norjan hiihtäjillekään pärjännyt, joten henkilökohtaisesti parhaaksi sijoitukseksi Barentsin talvikisoista jäi keskimatkan 10. sija. Nuorten kovat otteet juniorisarjoissa takasivat kuitenkin piskuisemmallakin joukkueella Norjan päänahan. Banketin puolella myös menestyimme erinomaisesti heti venäläisnaisten jälkeen.

BWG2016M21Middle
Kansainvälinen meininki.

Talvi kokonaisuutena oli omalta osaltani onnistunut kun paluu Suomen mestaruuskantaankin monen vuoden tauon jälkeen onnistui. Erityisesti mieltä lämmitti taustatiimin vahvistuminen eli kun aiemmin tuloksenteko on levännyt pääosin ValmennusAvun hiihtoteknisen opastuksen ja leirityksen varassa niin nyt tälle kaudelle petrausta tuli etenkin välinepuolelle. Heti alkukaudesta löytynyt RoutaMapin karttateline sai maaliskuussa jatkoa, kun pääsin Snowhown talliin. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että lumen ja miehen välissä on riittävän kilpailukykyistä voidetta ja kapulaa, jotta voitosta voi taistella. Kiitokset siis vielä kerran pääsponsoreille!

MarkoSika
Sikaa häkissä.

Viime perjantaina avasin sitten kesäkauden eli käytännössä kaivoin lenkkarit esiin ja tein pitkään haaveilemani lenkin Ounasvaaralta Valajaskosken ympäri takaisin Rovaniemelle. Pakkotoisto-menetelmällä suoritettu sisäänajo asfaltille oli sen verran raunioittava, että pari päivää meni takaisin kävelyä opetellessa mutta eiköhän tästä kohtapuolin olla taas juoksukykyisiä.

Finnspringissä siis pitäs vissiin kausi avata ja Tornion rinttikin on jo heti kuun lopulla ohjelmassa. Livelox pakottanee myös panostamaan nyt maanantain Suuntarasteille ja Tiomilan näytötkin on vielä antamatta, joten reippaita suorituksia vaaditaan heti kauden alkuun. Onneksi kuitenkin aina on mahdollisuus vaatia yöpätkää, jos tossu ei tarpeeksi kovaa heilu.

t. Hippo

P.S. Suunnistuskouluihin ilmoittautumiset on avattu. Naperot tänne ja aikuiset Intersporttiin.
P.S.2. Etävalmennuksesta kiinnostuneet puolestaan voi tsekata e-Coachin tarjonnan.

 

Share

Treffeillä

MarkoHiihtää2
Suvun hiihtoennätys uusiksi: 140 km.

Pääsiäinen kului osaltani deittihommissa eli kova yritys oli päällä monella eri sektorilla. Maajussille Morsiamesta tuttu Virpi oli kiikarissa pitkänä perjantaina eli tilukset tarkastettiin ja todettiin riittäviksi. Liekkö kortti kuitenkaan tullut perille, kun soittoa ei ole ainakaan vielä kuulunut?!?

Tosi-Lapin suunnalta on myös pitkin talvea näkynyt ja kuulunut ihan Ylläksellekin asti. Niinpä päätinkin käyttää lankalauantain Botox Ridersien etsintään Muonion kelkkareiteiltä. Vähän oli kuitenkaan (tälläkään kertaa) isolla kuppikoolla varustettua väkeä kelkkaurilla liikenteessä. Onneksi Harrinivan seisova pöytä on kuitenkin reilu ja suvun hiihtoennätys myös nyt uudella kymmenellä.

Muonio
Botoxien ajoreitit ja oma suopunkini.

Pääsiäissunnuntaina oli sitten viimeinen paikka iskeä Ylläksen kisoissa. Koska maajoukkuenaisista paikalle ei ollut päässyt kuin Kyllösen Anne niin kaikki paukut oli tietenkin satsattava häneen. Sen verran haipakkaa Annen meno kuitenkin on, ettei perässä meinaa pysyä. Pitänee siis varmaan alkaa itsekin kisata sileellä, jotta edes jotain latu-uskottavuutta olisi :-)

Mutta hisutetaan nyt ensin.

t. FIS:n valvoja

P.S. Ensilumen Maailmancup on myös nyt saatettu aluilleen. Kisat pidetään Ylläksellä joulukuun alussa 2017 ja tälläkin kertaa päästään neitseellisiin maastoihin. Liekkö sieltä löytys deittiäkin?

Share

Kartta kuntoon

MarkoHyppääjä
Avantouinnilla.

Hisukausi alkaa olla suomalaisittain päätöksessä eli enää on jäljellä vain Barentsin Talvikisat Murmanskissa, jonne lähtään kuuden hengen hisumaajoukkueella. Talven SM-kisoista irtosi taas pitkästä aikaa Suomen mestaruus, kun Ilpon ja Sepon kanssa vietiin 35-vuotiaiden SM-viesti näytöstyyliin.

Henkilökohtaisesti parhaaseen vetoon pystyin Rukalla SM-keskimatkalla, jossa vitossija irtosi vain 13 sekuntia pronssista. Näyttäs siltä, että kinkkisellä urastolla vauhti riittää haastamaan kärjen mutta kun aletaan hiihtään pitempää ja kovaa niin noutaja tulee ainakin vielä. Onneksi nyt sentään tallisukset on löytyneet alle, joten niidenkin osalta tulosta voi tehdä :-)

Hiihtosuunnistus lajina näyttäs kuitenkin taantumisen merkkejä. Ennen maasto, rastit ja kartta oli kunnossa, mutta nyt tuntuu että rastit on kepakoituneet ja kartatkin sokeutuneet. Järjestäjäkoulutustahan ei toki hiihtosuunnistukseen ole juuri tarjolla ollut, mutta luulisi keskeisten ohjeistusten menevän SM-kisajärjestäjien koulutuksen kautta perille. Missä siis vika?

HisukarttaRukajärvi
Katkokaa ne rastiviivat.

Rukalla nähtiin kaikkina päivinä katkomattomat rastiväliviivat, jotka ovat hankalia lukea ja erottaa päällä olevista uramerkinnöistä. Tämä tuottaa varmasti ongelmia puna-vihersokeiden lisäksi ainakin laseja käyttäville ja veteraaneille. Samaa ongelmaa tuottaa ylityspaikkojen merkkaamattomuus ylitys-symbolilla. Mulle ainakin tulee tuollaisista ratkaisuista fiilis, että halutaan sotkea hyvä kisa symbolikikkailuun, jotta mahdollisimman moni eksyisi.

Rukan lisäksi myös Hankasalmella kielletyt alueet muodostivat kyttämeiningit eli järjestäjät ottivat taas turhaa riskiä saadakseen kaikki tahallaan tai vahingossa kielletylle alueelle menevät haaviinsa. Villiä länttä on purnattu sprinteissä jo iät ja ajat joten hieman kannattaa miettiä pitääkö hisuakin viedä lajina samaan suuntaan.

No ehkä gps:t tulee kaikille ja valvonta lähes aukottomasti sitä kautta onnistuu. Ei vaan yhtään haluttas nähdä palkintopallilla porukkaa, joka oikomalla kiellettyjen alueiden poikki vie mitalin parempien nenän edestä.

t. Livelox

Share

Kevyt linja

Bronx
Lähi(ö)leima.

Meri-Lapin Talvicupin finaali juostiin eilen ja tolppahan sieltäkin oli tuliaisena. Hanki tosin oli sen verran syvä, ettei niin kinoksissa kuin niiden jälkeisillä tiepätkilläkään oikein missään vaiheessa kulkenut. Tänään lumimyrskyssä hisuiltu Tornion encore vahvisti myös eiliset havainnot todeksi, ulkoiltava on enemmän!

Sydäntalven hupi näyttää olevan Suunnistusvalmentajien kamppailu irti Suunnistusliiton talutusnuorasta. Lamaantuneessa tilassa ollut yhdistys näyttää nyt saaneen virtaa ja irtiotto Suunnistusliiton valmennuslinjasta lienee isomminkin edessä. Pseudosta ja kvasista sekä ihan vain tieteellisen tutkimuksen puutteesta kärsivä liiton linja onkin huippusuunnistusmielessä ollut lähes käyttökelvotonta jos/kun siis kilpailun kärjessä haluaa pysyä.

Ehdotankin, että Suunnistusvalmentajat linjaisi omaa toimintaansa jatkossa siten, että yhdistyksen ajamat asiat perustuisi johtavien suunnistusvalmentajien näkemykseen mahdollisesti toimivista jutuista. Kun jostain asiasta on esimerkiksi kymmenkunta kärkivalmentajaa innostunut niin silloin se jo kannattaa viedä kentälle tarkempaan tarkasteluun. Tällainen ympäristöön reagoimiseen perustuva ja uudetkin tuulet huomioonottava linja on lähes kaikilla aloilla nykypäivää ja käsittääkseni ainut tapa myös huippu-urheilussa menestymiseen etenkin niissä lajeissa, joissa kaikkea ei vielä ole todistettu :-)

MarkoJaPaavo
EU:n tuho.

Toinen hupi on ollut seurata Paavon edesottamuksia kotikentällään eli Suomessa. Heittämällä läpi mennyt kansalaisaloite ja oman eliittipuolueen perustaminen ovat juuri niitä liikkuja, joita onkin jo pitkään odotettu. Onkin nyt mukava lähtä Zen-Expon jälkeen markkinakiertueille Kemiin ja Tornioon tsekkailemaan esimerkiksi mitä keskustalaiset tuumaavat teltallaan kun kannan valinta on kuitenkin jokaisen poliitikon joka tapauksessa jossain vaiheessa tehtävä, jos kannattajia meinaavat seuraavissa vaaleissa saada.

t. Varajäsen

P.S. Ja jos KAPU:n kannatus tuntuu liian elitistiseltä niin aina voi kannattaa IPU:a!
P.S.2. Tai vaikka molempia!

Share

Pakkasta pidelly

MarkoSatuJaLumiukot
Perhepotretti.

Tammikuu on mennyt pakkasia paossa sisätiloissa. Muutamat talvicupit ja hisukisat toki on tullut käytyä, mutta muuten on ollut lenkkeilyrintamalla hiljaista. Enemmänkin takkaan on laitettu tulille makkaran kanssa muita uusia projekteja kuten Barentsin Talvikisoja, e-Coachin etävalmennusta, Meri-Lapin Leaderia ja Suunnistuksen kielioppia. Myös yrittäjähistoriaani on paketoitu Tekijäakatemian matskuiksi.

Kaikissa näissä ”uusissa” hankkeissa tuntuu olevan sellainen fiilis, että pitkään pinnan alla kyteneet hämäryydet saavat nyt puhtaan muotonsa ja siten etenevät helposti ja vauhdilla. Joskohan noista juoksuunkin tarttuisi samoja elementtejä. Tällä hetkellä kun tuntuu, että juostessa jaksaa ja loikissakin lähtee mutta silti kovaa ei pääse. Toki pari sekuntia lähti Suunnan salitestin ajasta reippaassa kuukaudessa.

VilleKirkonHerra
Ja valkeus tuli.

Vaalirintamalla meininki jatkuu myös myötätuulessa eli viime viikonloppuna minut nimitettiin IPU:n Lapin piirin varapuheenjohtajaksi ja Mikkokin kisaa puolueen pääkallopaikasta lähiaikoina. Paikallisesti tosin olen keskittynyt lähinnä Keminmaan kirkkoherran vaaleihin, jossa Väkeväisen Villeä lobataan pestiin julistamaan Jumalan sanaa. Ville pitää valita tehtävään, koska hän on muita paremmassa kunnossa ja siten osoittanut Raamatun tavoin esimerkillistä kestävyyttä ajankulua vastaan.

t. Back-Up

P.S. Jos maajoukkuepaikka Murmanskiin kiinnostaa niin ilmoittaudupa minulle.
P.S.2. Jos Jukola-paikka Lappeenrantaan kiinnostaa niin tässä treeniohjeet.
P.S.3. Ja jos Finlandia Helsingissä kiinnostaa niin tulepa Minä Oleen!

Share